Jahtitarinoita

 


Ilvesjahti 5.2.2011

 Ilves (kopio 1)

Perjantaina oli isän kanssa sovittu, että lauantaina unohdetaan mettähommat ja mennään Kokkovuoreen ampuun savikiekkoja. Ilveksistä ei ollut kuulunut hetkeen mitään ja ajokoiralle lunta olisi liikaa, eikä keli suosinut ko. jahtia. Kumminkin lauantaiaamuna ennen Kokkovuoreen lähtöä tuli puhelu Lemisen Mikolta. Ilves olisi nyt pienessä alueessa Korpusella. Muutama nopea kierros savikiekkojen ampumista ja melko kovaa vauhtia Luhalahteen.
Kokoontuminen oli sovittu paloasemalle, johon jo muutama metsästäjä oli ennen meitä ehtinyt. Passimiehiä näytti olevan kaikista luvan saaneista seuroista. Viimein saatiin myös varmuus, että ilveksen piti olla Korpusessa motissa ja se oltiin saatu hiihdettyä lenkkiin. Kun viimeiset passimiehet saatiin paloasemalle, tehtiin nopea suunnitelma passipaikoista, isälle gps-panta taskuun ja lumikengät jalkaan; ajomies oli valmiina lähtöön.
Ensimmäinen passipaikkani oli Ylisentien päästä lähtevällä polulla, siinä kohtaa josta ilves oli alueeseen hiihdetty. Passipaikkani valitsin läheltä jälkiuraa harvasta kuusikosta. Isä lähti siltä kohdin jäljille ja Lemisen Mikko meni viereiseen passiin, toisella puolella oli Lehtokorven Tero. Pian isän hahmo hävisi kohti Korpusen linkkiä ja odotus alkoi. Välillä tuli isältä puhelu ja päivitys tilanteeseen, että mihin päin oltiin suuntaamassa. Kulku oli kuulemma kohti linkin mäkeä. Odottelu tuntui välillä pitkältä ja pian tuli taas puhelu, että passit voidaan purkaa, ilves oli karannut ringistä Pääjärven tien yli "haaskanmäen" puolelle.
Käytiin toteamassa jäljet ja sovittiin uusi passitus, jossa omalle kohdalle passi osui Kortetniemen tiehaarasta alas Pääjärven rantaan. Hetki passitusta ja puhelin soi. Isä kertoi, että ilves kaartaa kohti Karhunkorventietä, ei tulisi siis meidän suuntaan. Oli tarpeen siirtyä vauhdilla uuteen passiin. Isä ohjeisti menemään sille uralle, joka lähtee Karhunkorventieltä ja tulee Virtasen pelloille. Paikka oli jänisjahdeista ennalta tuttu.
Otin Lehtokorven Teron mukaan viereisestä passista ja mentiin vauhdilla uusin passeihin. Auto nopeasti parkkiin ja Teron kanssa passiin ko. uralle. Sovittiin, että Tero jää lähemmäs Karhukorventietä, hyväksi toteamaamme paikkaan. Itse matkasin vielä eteenpäin, lähemmäksi Virtasen peltoja. Tulin sellaiseen paikkaan, joka miellytti omaa silmää mahdollisena kulkupaikkana ja jäin odottamaan.
Pian tuli puhelu, että ilves olisi tulossa kohti. Pieni jännitys nousi pintaan ja odotus valtasi mielen. Värinä taskussa karkoitti jännityksen ja ääni linjan toisessa päässä kertoi ilveksen käyneen kääntymässä todellä lähellä minua ja Teroa ja kaartaneen sitten kohti Leppäsenmonttuja. Olisikohan kuullut sen hiihtäjän, joka hiihti ko. uralla ja jäi ratkaisevalla hetkellä kohdalleni jutustelemaan.
Tilanne hieman laukesi ja kuulin Lemisen Mikon vihellyksen traktoriuralta. Hän oli myös vastassa samoilla paikoilla. Olin juuri lopettanut puhelun isän kanssa, joka mietti mahdollista passin vaihtoa kujanpäästä eteenpäin kohti "prottilaa", kun päätin soittaa Mikolle ja päivittää tilannetta. Mikko oli juuri katsonut gps-paikantimestaan isän kulkua. Sain puhelimen taskuun ja päätin jäädä vielä paikalleni.
Samassa näin vastarinteestä liikettä. Ilves oli tulossa aivan suoraan kohti minua. Ihmettelin, ettei se ollut kuullut puhettani Mikon kanssa. Kun se hävisi ensimmäisen kerran puiden taakse, nostin aseen ja poistin varmistimen. Ehdin tähdätä ilvestä pitkän matkaa, kun se käveli verkkaista vauhtia suoraan kohden. Kun ilves alkoi olla ampumaetäisyydellä, toivoin sen hieman kääntävän kulkusuuntaansa, sillä laukaisu suoraan edestä ei välttämättä toisi toivottua tulosta. Matkaa oli n. 30 metriä, kun ilves kääntyi hieman kyljittäin ja laukaisin välittömästi. Ilves putosi heti, mutta nousi ja alkoi "pyöriä" eteenpäin. Laukaisin vielä kahdesti pienen pajupuskan läpi, jolloin liike lakkasi ja ilves jäi männyn juurelle liikkumattomana.
Nopea puhelu isälle ja Mikolle: Ilves on nurin ja sitten vauhdilla kaadolle. Muutama askel ennen ilvestä se nosti päänsä ja raivoisa palo silmissään näytti hampaansa ja päästi sellaisen murinan, joka ei houkuttanut lähestymään enempää. Totesin pienen odottelun olevan paikallaan ennenkuin olisi järkevää mennä kaadolle. Kun huomasin rintakehän liikkeen lakanneen, menin ilveksen viereen. Huomasin ilveksen olevan todella hyvän kokoinen.
Tero ja Mikko olivat ehtineet paikalle ja he totesivat ilveksen myös isoksi. Kun pakolliset kaatokuvat oli metsässä otettu, oli aika siirtyä takaisin paloasemalle, jossa muu jahtiväki oli odottamassa. Matkalta otettiin uuvuksissa oleva ajomies kyytiin. Hatunnoston arvoinen suoritus isältä, joka sitkeästi toimitti ajomiehen virkaa lumikenkiäkin upottavassa hangessa useamman tunnin ajan. Paloasemalla otettiin ryhmäkuvat ja kerrattiin tilanteen ja päivän kulku. Lopuksi ajoimme vielä Lehtokorpeen viemään Teroa ja punnitsemaan kaadettua ilvestä. Digitaalinen henkilövaaka ilmoitti painoksi 24,5kg, joka kaiketi on keskiarvon paremmalla puolella. Loppu hyvin kaikki hyvin. Jahti tuotti toivotun tuloksen ja saaliina komea urosilves.

Petri Tyrkkö

Olet täällä: EtusivuJahtitarinoita